Kiitos ja kuittaus

Blogi jatkuu vähän eri menolla uudessa osoitteessa:

 

http://seonsemeidanuusivauva.blogspot.co.uk/

Vau.fi:n mukaan masuasukin pitäis olla nyt kilon painonen. Aika huikeeta! Meinas iskee pieni paniikki kun tajusin että viikkoja on jo 27. Noin paljon! Ihan kohta on jo heinäkuu, vasta se oli tammikuu ja mun loma ja ulkona kylmää ja märkää (no märkää on vieläkin). Onpahan heinäkuussa jotain odotettavaakin. Äiti ja rakas siskoseni Maiju puikahtavat muutamaksi päiväksi viihdyttämään mua. Kaikkein parasta heinäkuussa ehkä on kuitenkin se, että saan collegen loppuun viimeinkin! Enää muutama viikko jäljellä, muutamat viimeiset kokeet ja that's it.

Viime viikolla Alex täytti 4 ja sitä varten oli oikeen kahdet juhlat. Ensimmäiset oli kaverisynttärit ja toiset ihan vaan perhepiirissä juhlitut. Ihmettelin että miten jo 4-vuotissynttäreihin täällä oikeasti panostetaan. Juhlia varten on varattu oikein tila, vieraita liki 30 ja järjestettyä ohjelmaa vaikka kuinka paljon ja ruoat ja juomat kuin vähän prameammistakin juhlista. Joskus aikanaan 90-luvulla kaverisynttärit oli oikeastaan poikkeuksetta synttärisankarin kotona ja vieraita oli yleensä ainakin alle 10. Jos jonkun juhlia oikein laitettiin niin "Hesesynttärit" oli ihan maksimia. Ja sitä lahjojen määrää! Ei näköjään enää riitä että tuodaan joku pienehkö lahja. Lahjan täytyy olla monen kympin lelu ja kylkiäisinä mielellään vielä muutama pikkulahja. Myös ne, jotka eivät päässeet itse juhliin, toivat lahjoja seuraavana päivänä päiväkotiin. Pakko sanoa että en oikeasti käsittänyt sitä touhua. Ja kyseessä kun on ne 4-vuotisbileet, ei edes täysi 10 tai joku "sweet 16". Oon varmaan parin vuoden päästä vararikossa jo pelkkien synttärien takia... Onneksi perhepiirissä vietetyt kemut oli sentään "normaalit". KFC:stä vähän purtavaa, keksejä, limua ja kakkua. Ja lahjominenkin oli vielä jossain järkevissä rajoissa.

Tossa on mun ja Daven lahja. No, osa siitä. 80 senttinen puhallettava dino ja lastenkirja. Oli ihan hitti, dinoa raahataan nyt pitkin maita ja mantuja. Tai Rexiä. Kuten Alex naapurille ilmoitti: "It's not a dinosaur, it's Rex!!!"

Benni suosikkipaikallaan: makaa sohvan selkänojalla ja lepuuttaa päätään Daven olkapäällä :D

Ollaan ruvettu laittaan vauvan huonetta kuntoon ihan kunnolla. Vähän Nalle Puh -bordia seinälle ja ja sitä rataa. Vannoin kyllä vielä muutama päivä sitten että mitään Nalle Puh -kamaa eikä mitään muutakaan Disney-juttuja sitten tule, ei edes Puuha Peteä. Jouduin syömään sanani kun tästä kylästä ei näköjään muita lastenjuttuja löydy... Paitsi tytöille, mutta en nyt ihan viittis laittaa vaaleenpunasta prinsessaunelmaa pojalle :D Pinniksen piti tulla tällä viikolla, mut ei sitten jaksettukaan ruveta roudaamaan sitä. Innostuttiin sitten vähän rautakaupassa ja ostettiin maalia ja ajateltiin vetää kaikki seinät ja ovet uusiks kun on niin kamalan näkösiä. Oon pari pahinta ovea saanut jo maalattua ja heti paljon raikkaamman näkönen! Me likes :)

25+6

Ja taas on aikaa vierähtänyt edellisestä, hyi mua! No mutku Blogger on uudistanu tätä ja en oo jaksanu tapella tän kanssa. Seli seli....

Toukokuun puolessa välissä oli rakenneultra. Siellä selvisi että rimpsujen ja röyhelöiden sijasta saadaan kattella vähän miehisempiä juttuja. Poika tulossa siis. Kaikki oli ultrassa muutenkin hyvin. Pieni oli kasvanut hurjasti, vastasi täysin viikkoja. Kaksi kättä ja kaksi jalkaa löytyi, myös kaikki tarvittavat sisäelimet oli paikallaan ja oikean näköisiä. Liikkui myös kovasti, aiheutti ultraajalle vähän päänvaivaa kun ei millään meinannut pysyä puolta sekuntia paikallaan :D

Maha on ruvennu kasvamaan ihan viime viikkoina. Tai siis onhan se nyt aikaisemminkin jo ollut vähän sellainen pömppö, mutta sanotaanko että viimeisen kuukauden aikana on tullut oikein selvästi esiin eikä enää kenenkään tarvitse arvuutella oonko raskaana vai vaan lihonut ihan mielettömästi. Ja sen kasvun oon kyllä tuntenut, välillä sattuu enemmänkin. Selkä myös ilmoittaa että jotain on tapahtumassa kun on niiiiin pirun kipeä välillä. Oikein tiedä istuisiko vai makaisiko, liikkuisiko vai eikö kun sattuu joka tapauksessa. Eiköhän sen silti kestä.

Siinä on maha viikolla 24+5, nyt menossa 25+6. Ainakaan mun silmään mitään ihan huikeeta muutosta ei oo tapahtunu tosta kuvasta, ni en sitte viittiny ottaa uutta kuvaa.

Lastenhuoneen järjestely on kovassa vauhdissa. Vaatteita on järjestelty ja tavaroita putsailtu. Hoitotaso aiheuttaa semisti päänvaivaa. Ollaan yritetty katsoa lipastoa tms. minkä päälle saisi laitettua hoitoalustan, mutta ei vaan löydy sellaista joka sopisi meidän hintahaarukkaan. Tuppaavat kaikki olemaan mahdottoman kalliita. Vaatteiden säilytyskin on vielä pikkaisen arvoitus. Meillä on sitä varten laatikoita, mutta en oikeen tiedä että haluanko niitä pysyväksi ratkaisuksi. Saa nähdä. Jos se lipasto jostain löytyisi, niin se ratkaisisi vaatteidenkin säilytystä ainakin jonkin verran. Huoneessa on tällä hetkellä ihan tavallinen 80cm leveä sänky, se saa lähteä pinniksen tieltä ihan lähiaikoina. Pinnis saadaan Daven ex-vaimolta, vaihdetaan se tuohon sänkyyn. Hänellä kun ei ole sille enää käyttöä, Alex täyttää tiistaina 4 ja hänellä on muutenkin uusi sänky hakusessa. En valita, päästään tarpeettomasta eroon ja saadaan tilalle jotain hyödyllistä. Daven äiti on luvannut ommella huoneeseen verhot ja äiti on luvannut lakanoita sun muita petivaatteita. Sitteri löytyi charity shopista hintaan £4,50. Hyvin vähän käytetty ja erittäin siisti. Kelpaa! Daven ex antoi myös tuttipulloja ja lupasi myös itkuhälyttimen sun muuta pientä. Muuten meillä alkaakin sitten olla kaikki kasassa. Amme pitää hankkia vielä ja jotain pientä vaatepuolelle. Ja kynsisakset ja hiusharja ym. pientä, mutta kaikki isommat ja hintavammat ostokset alkaa olla hankittu.

Mun piti laittaa vaikka kuinka paljon kuvia Suomen reissulta ja alkuvuodelta muutenkin, mutta sitten tajusin että niitä kuvia ei yksinkertasesti ole... En vaan oo ilmeisesti kuvannu mitään julkasukelposta. Noh, ei sitte!

Yhdestä asiasta oon kuitenkin 100% varma: Suomi on maailman kaunein maa! Voittaa kaikki muut mennen tullen.

Ja Suomeen saakka piti mennä syömään kiinalaista ruokaa... Mutta kun se on perinne! Marikan kanssa käydään aina tietyssä kiinalaisessa kun satun olemaan siellä päin. Raflan nimeä en nyt vaan muista... Joku Dong Dong, Ding Dong, Ping Pong se oli. Kai. No siinä Porin kävelykadulla se on ainakin!

Kuva pikkuisesta (jonka kutsumanimi on tällä hetkellä Peanut) viikolla 13+0. Enää sellanen kuukausi niin on rakenneultra, missä toivottavasti saadaan myös tietää mitä merkkiä Peanut edustaa... :) Haluttiin että niska oltais myös katottu tossa ultrassa ja kovasti sitä yritettiinkin, mutta kuten kuvasta näkyy, pieni on sen verran velmu että ei pysynyt paikallaan sitten yhtään. Tällä viikolla oli neuvola niin siellä ne otti sitten verikokeen jonka pitäis ajaa suunnilleen sama asia.

Vauvalle on hankittu jo jotain tarvikkeitakin. Oli pakko kun halvalla sai! :D Pinnasänky löydettiin käytettynä kätevästi, makso 20 puntaa eli käytännössä ei paljon mitään. Vaunut löydettiin kulman takana olevasta "charity shopista". Gracon vähän käytetty joku matkatsydeemi. Siinä tuli mukana kaikki herkut: turvakaukalo sillä jalustalla + pientä tilpehööriä vaunuihin. Hintaa oli 55 puntaa, mutta mä hurjana tinkasin sen 50 puntaan... :D

Siinä on se turvakaukalo.

Ja itse vaunut. Tai rattaat. Miten vaan. Niistä saa ekaks vaunut, missä vauva voi maata sellasessa irrotettavassa kopassa alkuun, sitte niistä tulee kätevästi sen jälkeen rattaat. Istuin menee neljään tai viiteen eri asentoon, ihan vaakatasosta ylöspäin. Huomatkaa hifistelyauronkolasikotelo! Se tärkein...

Blogi muuttaa muotoaan

Hengissä ollaan edelleen. Syy etten ole mitään kirjoitellut on harvinaisen yksinkertainen. Ensin joulun tienoilla hajosi kone. Uuden koneen sain reilu kuukausi takaperin, mutta elämä olikin varannut mulle siihen väliin sen sorttisen yllätyksen ettei ole tosikaan. Nimittäin sellaisen yllätyksen että mulle ja Davelle tulee ensi syyskuussa vauva jos kaikki menee hyvin. Siinä meni tovin ennen kuin tiesi miten päin olisi pitänyt olla, sokki oli aikamoinen, etten sanoisi. Siinä sitten blogikin unohtui totaalisesti. Tai no, ei se ihan totaalisesti unohtunut, mutta päivittäminen jäi kun tuntui että on paljon tärkeämpääkin tekemistä ja silloin kun ei ollut niin olin niin poikki etten yksinkertaisesti jaksanut alkaa päivittelemään. Mutta nyt blogi muuttaa varmaan vähän muotoaan, tulee ehkäpä enemmän vauvajuttua jne. Ei tästä mikään raskausblogi varmaankaan tule, mutta aihetta tulee sivuttua jonkin verran varmastikin.

Katselin tuossa että viimeisin postaus on kirjoitettu 3. joulukuuta. Krhm! Hups... Joulu tuli, joulu meni, ei siinä mitään. Töissä oli kamala kiire, mutta joulupäivä sentään saatiin vapaaksi. Joulun vietto jäi vähän niin ja näin. Kotona hengailtiin ja syötiin Daven äidin valmistamia herkkuja ja katottiin leffoja. Uutta vuotta juhlistettiin railakkaasti baarissa skumppaa kitaten aamu 7 saakka parin kaverin kanssa.

Tammikuussa ei tapahtunut mitään erikoista, odottelin vaan lomaani joka oli vähän yli viikon reissu Suomeen. Suomessa tuli tavattua vanhoja tuttuja ja tanssittua siskon häitä. Tutustuin vihdoinkin kunnolla ainoaan veljeeni johon en ole koskaan ollut pahemmin yhteydessä ja fiilis siitä on mitä mahtavin! :)

Loman jälkeen helmikuu ja puolet maaliskuusta on mennyt sopeutuessa ajatukseen vanhemmuudesta ja elämää järjestellessä. Siinä sitä onkin ollut sopeutumista! Ensimmäinen neuvola oli viime viikon maanantaina, sitä jännitettiin kovasti. Varhaisultra oli liki kuukausi sitten, sitäkin jännitettiin kovasti ja oli ihana nähdä pieni hurjasti sykkivä sydän. Seuraava ultra (ns. dating scan ja varmaan np. ultrana Suomessa tunnettu?) on ensi maanantaina. Odotus on kova, millään ei enää malttaisi odottaa. Toisaalta on myös pieni pelko että mitä siellä näkyykään. Luottavaisin mielin sinne kuitenkin mennään.

Yritän tässä tämän viikon aikana vähän kerätä kuvia Suomesta ja alkuvuodesta tänne ja saada blogin muutenkin ajan tasalle. Nyt kun alkuraskauden pahin väsymys ja pahoinvointi on ruvennut helpottamaan niin eiköhän tässä jonkinlaista päivitystä saada aikaiseksi pikkasen tiheempään tahtiin mitä tähän saakka ;)

Pastanjauhantaa

No niin.... Blogissa on ollut taukoa piiiiiiitkän aikaa. Ei mun ihan näin kauaa pitänyt totaalisessa hiljaisuudessa elää, se vaan ikään kuin tapahtui ihan vahingossa. Tapahtui asioita joista en pahemmin välittänyt kirjoitella ja oli myös asioita joista en voinut kirjoitella ja sitten ei tapahtunutkaan yhtään mitään. Ja sitten tavallaan unohdinkin kirjoittamisen jossain vaiheessa. Tätä postausta olen vääntänyt pitkään ja hartaasti, sillä Blogger ja Photobucket ei halunnut tehdä yhteistyötä (seli seli).

Asiaan! Tein itse ensimmäistä kertaa ikinä pastaa. Ei vaan ole koskaan tullut mieleen että sitä voisi itsekin tehdä. Dave vaan joku kerta sanoi Masterchefiä katsottaessa että hän odottaa minun tekevän pastataikinan sillä aikaa kun hän on illalla töissä. Ja kilttinä tyttönä minä tein:

2 kananmunaa
epämääräinen määrä jauhoja
tilkka öljyä

Kaikki ainekset sekaisin vaan ja jauhoja lisätään niin kauan että taikina ei ota enää käsiin kiinni vaivattaessa (ja sitä saakin sitten vaivata!). Taikinan tulisi silti olla pehmeää. Vintiltä kipaisin hakemassa vanhan, totaalisen käyttämättömän, pastakoneen.


Pienen puhdistuksen jälkeen pastakone oli valmis käyttöön.

Ei me ihan vaikeuksiltakaan vältytty. Saatiin ottaa alusta pastan "mankeloiminen" monta kertaa ennen kuin saatiin kunnollista. Tässä Daven tyylinäyte.

Kypsentämistä vaille valmista tuorepastaa. Keittämistä pari minuuttia ja nam!

Mitä tapahtuu jos et ruoki koiraasi?

Alempana on kevyesti ällöttävää kuvamateriaalia.

Oli mielenkiintoinen ilta tässä muutama päivä sitten. Naapurissa seinän takana asuu Roxy ja Deano, hilpee pariskunta, mutta ne riitelee enemmän ko kukaan. Ne kyllä sopii aina juttunsa, ei siinä mitään. No, istuin yks päivä kämpillä Coralin ja Sarahin kanssa (Coral siis majailee täällä jonkun aikaa ja Sarah on Coralin tyttöystävä). Katottiin netistä jotain ja kuunneltiin et Roxy ja Deano riitelee taas. Oli hetken aikaa ihan hiljasta ja sitte kuulu jumalaton huuto ja muutaman sekunnin päästä Deano juoksee tossa tiellä ja huutaa ko syötävä. Hetken päästä tuli ambulanssi ja poliisi. Ei viittitty tunkee nokkaamme asioihin siinä vaiheessa, aateltiin että kyllä me kuitenkin kuullaan mitä on tapahtunu.

Kaspa oli ollu menossa keikalle, mutta oli unohtanu mikserin kotiin ja tuli hakemaan sitä. Sano vaan että hän ei kerkee selittään, mutta Deanolta on korva irti. Oltiin että mitä helkkaria. Ambulanssi lähti ja me aateltiin et halutaan tietää tapahtumat ni juostiin tien yli naapurin Jenin tykö. Jen selitti että Roxy ja Deano oli riidelly, kuten me jo tiedettiinki. Roxy oli sitte menny makaamaan sängylle ja Deano oli tullu pyytämään anteeks ja halaamaan. Niitten koira, Rex, joka ei muutenkaan miehistä tykkää, oli luullu et Deano on hyökkäämässä Roxyn kimppuun ja päätti puolustaa tätä. Oli hypänny sängylle ja napannu kiinni mistä vaan sai ja se oli ollu Deanon korva. Koira on sekarotunen, staffia siinä ainakin on, muusta ei tiedä, joten siltä löytyy vahvat leuat. Se oli ollu yks purasu ja korvasta oli liki puolet poissa. Ilmeisesti koira oli syöny korvan koska sitä ei enää löytyny mistään. RSPCA tuli hakemaan poliisin turvin koiran seuraavana päivänä, tais olla sen koiran loppu.

Paras oli kuitenkin se ko kaikki naapurit luuli että se oli Roxy joka sen korvan oli syöny :D

Ei onneks näytä livenä noin pahalta. Deanolle rakennetaan uus korva vanhan tilalle jossain vaiheessa.