Kala, fisu, eväkäs...

Minäkö laittaisin kalaa? Ei ikinä! Paitsi jos on ihan pakko, mutta en sitten ainakaan syö sitä.
Kala ei siis varsinaisesti kuulu lempiruokiini, mutta en sitä aivan tyystin inhoakaan. Kraavi kirjolohi on ihan namnam ja muikutkin menee sekä nykyään myös fish & chips. Muksuna meillä ei koskaan ollut kalaa (paitsi joskus ja jouluna sitä kraavia ja kerran madekeittoa), sillä äiti oli allerginen. Kotoa muuttamisen jälkeen en ole pahemmin kunnostautunut kalan laittamisessa. Töissä osaan valmistaa sen kuuluisan fish & chipsin, mutta se siitä. Ainoat kokemukset kalan laittamisesta on kun äiti kerran laittoi madekeittoa ja sehän oli täysi katastrofi. Ainoa mitä muistan siitä, oli se kalan nylkeminen. Ja sehän ei mennyt kuten elokuvissa. Äiti roikkui kalan päässä ja isä yritti saada nahkaa pois. No, hauskaa oli ainakin (ja vielä vuosienkin jälkeen on kiva muistuttaa äitiä mateen nylkemisestä).
Kuten yllä olevasta saattaa päätellä, että minähän vallan hypin "riemusta" maanantaina kun collegessa ilmoitettiin että nyt me sitten laitetaan kalaa. Oli siinä paniikki lähellä kun lyödään joku kampelanlätkä siihen nokan eteen ja sanotaan että väsääs tosta sitten jotain syömäkelpoista. Teki mieli juosta kirkuen karkuun että minähän en tuohon kalaan koske. En sitten kuitenkaan näin tehnyt vaan tartuin haasteeseen ja sainpa jopa syömäkelpoisen aterian aikaiseksi: uunissa tomaatin ja pinaatin kanssa kypsennettyä kampelaa sekä juustokastiketta ja uppopaistettu muna. Opettaja kehui annoksen maasta taivaisiin vaikka luulin että ei siitä mitään tullut. Jej! :)


Tässä mun tuotos. Näytti livenä paremmalta (ja ennen ko opettaja oli iskenyt haarukkansa siihen).

Eilen vietettiin kiva päivä läheisessä leikkipuistossa Daven ja Alex'n kanssa. Miten 3-vuotiaalla voikin olla niin paljon energiaa! Mutta kivaa kyllä oli, vaikka oltiinkin Daven kanssa ihan poikki kaiken juoksemisen ja pomppimisen jälkeen. Onneksi kotona oli vielä parit jätskit. :)

Jälleen pahoittelen kuvanlaatua, kännykkä on kaveri. :) Pitäis varmaan oikeesti alkaa roudaamaan sitä kameraakin mukana että sais joskus edes lähes siedettäviä kuvia.

Kirppusirkus. Tai ehkei sittenkään

Keskiviikkona tuli koettua sellainen elämys että en ole ennen kokenutkaan, sirkus nimittäin. Viime viikolla nähtiin mainos jossain ja mietittiin että olisi kiva mennä. Homma ratkesi kätevästi kun viime viikolla tuli asiasta puhetta Geoff-baarimikon kanssa ja hänellä oli 2 ilmaislippua ja itse hän ei ollut menossa. Me otettiin liput vastaan ilolla. Tällä viikolla Euroopan suurin sirkus, Cirkus Vegas, oli sitten Carlislessa. Päätettiin mennä heti keskiviikkona päivänäytökseen kun silloin tuskin on niin paljon porukkaa. Ei siellä kovin paljoa porukkaa ollut, mutta ihan kiitettävästä kuitenkin keskiviikkoiltapäivään nähden. Otettiin Alex mukaan kun ajateltiin että mistäpä 3-vuotias enempää tykkäisi. Ja tykkäsihän se; istui kuin patsas tunnin ja kolme varttia. Ei puhunut tai liikkunut mihinkään. Mahtavaa! Kokemuksena sirkus oli mulle jotain ihan uutta, sillä en ole ennen ollut. Tietty olen telkkarista jotain nähnyt, mutta ei se oo sama asia. Muutaman kuvankin sain (eli jotain 150+...?), mutta mun kamera ei oikein tahdo ottaa kuvaa hämärässä saati sitten pimeässä. Mutta tässä nyt jotain:

Kyseinen herra on ollut lentävänä tykinkuulana oli 44000 kertaa.

Meen hamsterit olis kateellisia jos ton pallon näkis! Ja kyllä, siellä on 3 moottoripyrää.

The walking dead bites

Niin. Jos mua nyt voi eläväks kuolleeks sanoa. Ainakin siltä tuntuu joskus. No, joka tapauksessa purin ainakin. Davea siis. Dave sai tässä jokin aika sitten "mahtavan" ajatuksen. Se löysi netistä kuvan tatuoidusta zombin puremasta. Siinä on hampaanjäljet ja mustelmaa ja tulehtuneen näköstä ihoa ympärillä. Tottakai sellanen on isännän pakko saada! Ei muuta ko kuva printteristä ulos ja luottotatuoijalle. Tehdäkseen tatuoinnista mahdollisimman persoonallisen, Dave halus että ne on mun hampaanjäljet mitkä tatuointiin tulee. Olin vähän että wtf, mutta suostuin kumminkin. Oli sitten niiiin pirun outo fiilis olla tatuoijalla useemman ihmisen ympäröimänä ja purra jotakin olkapäähän mahdollisimman lujaa. :D Puremisen jälkeen tatuoija piirsi tussilla hampaanjäljet ihoon ennen kuin ne häviää ja siihen päälle sitten hakkasi kuvan. Että jos jonkun mielestä jonkun nimen tatuoiminen rakkaudentunnustuksena tuntuu vähän laimealta, niin tatuoikaa ihmeessä hampaanjäljet! Ei varmaan tuu kadulla vastaan samanlaista kuviota kovin usein. Otan kuvaa kyseisestä luomuksesta jossain vaiheessa kun se on parantunut, nyt se on aika rujonnäkönen.

Btw Walking dead on ihan mahtava sarja, kattomisen arvonen todellakin!

Meidän moottoripyörähaaveet on vähän vastatuulessa. Eihän kellään nyt sellasia rahoja taskussa oo mitä tarvittais korttiin ja pyörän ostoon (tai ei ainakaan mulla ole), joten mun pitäis ottaa lainaa sitä varten. Ei lainassa mitään vikaa ole, mutta ongelmana on sen saaminen. Ja se, että nimenomaan mun pitää ottaa se. Mun pyörä, mun laina. Mikään pankki ei tahdo hyväksyä lainahakemusta koska oon asunu maassa vasta 2 vuotta, pitäis olla vähintään 3. :/ Pitänee varmaan raahautua itse pankkiin kosiskelemaan pankinjohtajaa, hmmm.... Ei kiva.