Pastanjauhantaa

No niin.... Blogissa on ollut taukoa piiiiiiitkän aikaa. Ei mun ihan näin kauaa pitänyt totaalisessa hiljaisuudessa elää, se vaan ikään kuin tapahtui ihan vahingossa. Tapahtui asioita joista en pahemmin välittänyt kirjoitella ja oli myös asioita joista en voinut kirjoitella ja sitten ei tapahtunutkaan yhtään mitään. Ja sitten tavallaan unohdinkin kirjoittamisen jossain vaiheessa. Tätä postausta olen vääntänyt pitkään ja hartaasti, sillä Blogger ja Photobucket ei halunnut tehdä yhteistyötä (seli seli).

Asiaan! Tein itse ensimmäistä kertaa ikinä pastaa. Ei vaan ole koskaan tullut mieleen että sitä voisi itsekin tehdä. Dave vaan joku kerta sanoi Masterchefiä katsottaessa että hän odottaa minun tekevän pastataikinan sillä aikaa kun hän on illalla töissä. Ja kilttinä tyttönä minä tein:

2 kananmunaa
epämääräinen määrä jauhoja
tilkka öljyä

Kaikki ainekset sekaisin vaan ja jauhoja lisätään niin kauan että taikina ei ota enää käsiin kiinni vaivattaessa (ja sitä saakin sitten vaivata!). Taikinan tulisi silti olla pehmeää. Vintiltä kipaisin hakemassa vanhan, totaalisen käyttämättömän, pastakoneen.


Pienen puhdistuksen jälkeen pastakone oli valmis käyttöön.

Ei me ihan vaikeuksiltakaan vältytty. Saatiin ottaa alusta pastan "mankeloiminen" monta kertaa ennen kuin saatiin kunnollista. Tässä Daven tyylinäyte.

Kypsentämistä vaille valmista tuorepastaa. Keittämistä pari minuuttia ja nam!

Mitä tapahtuu jos et ruoki koiraasi?

Alempana on kevyesti ällöttävää kuvamateriaalia.

Oli mielenkiintoinen ilta tässä muutama päivä sitten. Naapurissa seinän takana asuu Roxy ja Deano, hilpee pariskunta, mutta ne riitelee enemmän ko kukaan. Ne kyllä sopii aina juttunsa, ei siinä mitään. No, istuin yks päivä kämpillä Coralin ja Sarahin kanssa (Coral siis majailee täällä jonkun aikaa ja Sarah on Coralin tyttöystävä). Katottiin netistä jotain ja kuunneltiin et Roxy ja Deano riitelee taas. Oli hetken aikaa ihan hiljasta ja sitte kuulu jumalaton huuto ja muutaman sekunnin päästä Deano juoksee tossa tiellä ja huutaa ko syötävä. Hetken päästä tuli ambulanssi ja poliisi. Ei viittitty tunkee nokkaamme asioihin siinä vaiheessa, aateltiin että kyllä me kuitenkin kuullaan mitä on tapahtunu.

Kaspa oli ollu menossa keikalle, mutta oli unohtanu mikserin kotiin ja tuli hakemaan sitä. Sano vaan että hän ei kerkee selittään, mutta Deanolta on korva irti. Oltiin että mitä helkkaria. Ambulanssi lähti ja me aateltiin et halutaan tietää tapahtumat ni juostiin tien yli naapurin Jenin tykö. Jen selitti että Roxy ja Deano oli riidelly, kuten me jo tiedettiinki. Roxy oli sitte menny makaamaan sängylle ja Deano oli tullu pyytämään anteeks ja halaamaan. Niitten koira, Rex, joka ei muutenkaan miehistä tykkää, oli luullu et Deano on hyökkäämässä Roxyn kimppuun ja päätti puolustaa tätä. Oli hypänny sängylle ja napannu kiinni mistä vaan sai ja se oli ollu Deanon korva. Koira on sekarotunen, staffia siinä ainakin on, muusta ei tiedä, joten siltä löytyy vahvat leuat. Se oli ollu yks purasu ja korvasta oli liki puolet poissa. Ilmeisesti koira oli syöny korvan koska sitä ei enää löytyny mistään. RSPCA tuli hakemaan poliisin turvin koiran seuraavana päivänä, tais olla sen koiran loppu.

Paras oli kuitenkin se ko kaikki naapurit luuli että se oli Roxy joka sen korvan oli syöny :D

Ei onneks näytä livenä noin pahalta. Deanolle rakennetaan uus korva vanhan tilalle jossain vaiheessa.

Sitä ja tätä

Kaikesta huolimatta me ollaan Daven kanssa edelleen työkavereita, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kesän alussa meillä oli töissä joku illanviettotsydeemi paikallisille. Oli grillausta, DJ, pomon kaverin bändi soittamassa, arpajaiset ja oli myös hyväntekeväisyyshuutokauppa. Siihen osallistuttiin myös minä ja Dave. Joka tarjoaa eniten saa kolmen ruokalajin illallisen neljälle à la minä ja Dave, pomo maksaa ruoat. No joku paikallinen sitten tarjosi 58 puntaa siitä lystistä että me vähän kokkaillaan. Pääruoasta ei ole kuvaa, koska tarjoilemisella oli niin kiire ettei jäähdy ja tajuttiin vasta jälkeenpäin että kuvan ottaminen jäi. Että kuvat on vaan alku- ja jälkiruoista ja tietenkin epäloogisesti jälkiruoan kuva on ensimmäisenä:


Karamelisoitu, tähtianiksella maustettu päärynän puolikas, pähkinärouheessa "uitettu" vaniljajäätelö, toffeekastiketta ja kermaa. Namm...

Alkuruokana oli seesamin siemenissä paistettu tonnikala ja sweet&chilinuudeleita sekä mangokastiketta.

Muutama viikko sitten mun hyvä kaveri ja totaalinen pelle, Kaisu, oli käymässä ja kuvia piti ottaa, mutta tässä on koko viikon kuvasaldo:

Kaspa-chav <3


Kerkesin myös tyylikkäästi täyttämään 21. Niitä "juhlittiin" Daven, Kaisun ja Kaspan kanssa. Eli juotiin vähän vodkaa ja syötiin kakkua minkä Dave oli jostain hommannu.

Joo tiedän, kuvanlaatu on mitä parahin. Ei oo vaan kunnon kameraa käytettävissä ja mun puhelinki hajos että nyt on sitte mun vanha puhelin käytössä ja sillä kameralla mennään...

Random päivitys

On ollu vähän hiljasta viime aikoina blogirintamalla, sen myönnän. Syynä on ihan yksinkertasesti se että mulla ei oo ollu puhtia yhtään mihinkään ylimääräseen. Jokusia viikkoja sitten elämä meni ihan totaalisesti raiteiltaan ja nyt sitä on yritetty saada takasin. Se vie piiiiiitkän aikaa, mut eiköhän tää tästä :)

No mitä tapahtui? Lyhykäisyydessään: me erottiin Daven kanssa tässä hiljattain. Kaikki energia on mennyt siihen, että mä jaksan mennä päivästä toiseen töihin ja niin paljon on järjesteltäviä asioita. Kaikki alkoi heinäkuussa kun yhden hämyisen ja kosteahkon illan päätteeksi monen mutkan kautta Dave suuteli Kaspan ex-tyttöystävää. Miekkosella tilillään jo valmiiksi samantapaisia juttuja (tosin kauan sitten tapahtuneita) ja nyt mulla meni se luottamus totaalisesti. En vaan osannut enää luottaa. Yritettiin jatkaa siitä huolimatta, haluttiin yrittää vielä kerran. Ei mennyt turhan kauaa kun Dave oli kiehnäämässä yhden tytön kainalossa jonka kanssa Kaspalla oli jotain vipinää. Siinä vaiheessa mä olin ihan valmis, mutta viimeinen niitti oli se kun Dave sai raivarit sen takia että eräänä iltana päätin viettää aikaa Kaspan tykönä kaverien kanssa. Illalla asia oli Davelle ok, mutta aamulla se ei enää ollutkaan vaan kuulemma mä petin häntä. Aijjaha?! No siitä tuli vuosisadan riita joka päättyi siihen että pakkasin tärkeimmät tavarani Daven ollessa töissä vielä samana iltana ja muutin Kaspalle. Oon nyt majaillut tässä parisen viikkoa ja vielä tulee olemaan pitkä rupeama ennen kuin pääsen kiinni omaan kämppään, sillä rahaa täytyy säästää ja paljon ja kaikkea tarvitsee ostaa.

Että siinä oli se stoori tiivistettynä. Mut kaikesta huolimatta oon tässä Kaspalla asuessani viettänyt aivan huikeeta aikaa. Ensimmäinen viikko meni nyyhkytellessä kaverien kainalossa, mut nyt osaan ottaa ilon irti, elämä voittaa ehkä sittenkin. Oikeestaan mun kaikki kaverit asuu tässä samalla kadulla, ihan naapurissa, niin meillä on ollut aika huikeeta aikaa. Roxie ja puolisonsa Deano asuu seinän takana, äitihahmo Jen asuu kadun toisella puolella tyttärensä Abbyn kanssa.... Mahtavaa! Ja tässä on vielä majaillut tyttöpariskunta Sarah ja Coral, mutta nyt näyttää siltä että ne on lähdössä. Rakastan sitä kun voi vaan mennä naapuriin kahville tai kattoon telkkaria ja jauhamaan paskaa ihan extempore, voi juosta tosta kadun yli pyjamassa istumaan iltaa. Ja toisinpäin. Joku saattaa randomisti puikahtaa ovelle ja ilmottaa et tulee nyt kahville tms. Ihan mahtavaa! Rakastan sitä :D Tavallaan kuitenkin tunnen syyllisyyttä Daven jättämisestä, sillä tiedän että sillä ei oo pahemmin kavereita näitten toilailujen jälkeen. Enkä mäkään oo kotona pitämässä sille seuraa. Mut sit yritän ajatella et itteeni varten mä täällä kai elän enkä ketään muuta ja mun ei tartte pysyä parisuhteessa, jossa en oo onnellinen, vaan sen takia että joku muu olis onnellinen vaikka ei edes kunnioita mua. Ei, se ei käy.

Yritän saada kohta jotain ihan kunnollistakin päivitystä aikaan kuvinen päivineen kunhan saan vähän elämää järjestykseen vielä. Koulu alkoi maanantaina ja tässä talossa tapahtuu aina jotain :)

Rakas työpaikkani

Mätänen täällä hiusväri päässä ja ajattelin että nyt on sopivasti aikaa tehdä työpostaus. Eli esitellä missä mä oon töissä.
Eli oon töissä pubissa nimeltä The Wheatsheaf Inn. Se sijaitsee Wetheralissa, noin 10 minuutin ajomatkan päässä Carlislen ulkopuolella. Se on ihan tavallinen englantilainen pubi keskellä pientä kylää. Tosi nättiä aluetta. Ja mähän oon oppisopimuskokkina siellä, tosin parin vuoron ajan viikossa roudaan lautasia pöytään ja sellasta.


Tää on pubin takaa, beer gardenista. Niin siis en tajunnu että paikasta vois ottaa kuvan myös etupuolelta, noooh...

Noi kaks on otettu pubin edestä. Talot on Wetheralissa silleen hippasen verran isompia (lue: työkaveri ja sen isä oli ettinyt niitten kotona toisiaan eikä ne ollu löytäny ko oli kävelly koko ajan ristiin...). Niin ja onhan noilla pytingeillä silleen semisti hinta, ei meikäläisen tuloilla viitti ees haaveilla tollasen haaveleimisesta... Kiva noita on silti kattella :)

Ja täällähän minä vietän kaikki päiväni. Pieni se keittiö on ja lämpötila näin kesäaikaan +42. Onneks saadaan pikkasen uutta tavaraa tonne ko on niin kämänen ja vanha jo.

Ja sitte se pubin puoli. Kivan perinteinen ja viihtyisä. Ihanan kotonen.

Sori, puhelimen kamera taas.... Pitäis varmaan ihan oikeesti pitää sitä kameraakin mukana joskus ettei kuvat olis aina tämmösiä :P

Soooooo Outrageous!!!

Piipahdettiin Outrageousissa keskiviikkona... Sanomista tuli.


Vähän yleisilmettä.

Reikäpeliä.

Siinä näkyy nyt se mun tatuointikin! Vois joskus tehdä sen postauksen missä esittelen sen... Ko vaan muistais.

Tom ja Dave. Ihan parhaat <3

?!?! Dave, mitä helvettiä?!?!

Tosta likasta ei oo mitään käryä et kuka se on. Se vaan halus välttämättä tulla kuvaan meen kanssa :D

Kala, fisu, eväkäs...

Minäkö laittaisin kalaa? Ei ikinä! Paitsi jos on ihan pakko, mutta en sitten ainakaan syö sitä.
Kala ei siis varsinaisesti kuulu lempiruokiini, mutta en sitä aivan tyystin inhoakaan. Kraavi kirjolohi on ihan namnam ja muikutkin menee sekä nykyään myös fish & chips. Muksuna meillä ei koskaan ollut kalaa (paitsi joskus ja jouluna sitä kraavia ja kerran madekeittoa), sillä äiti oli allerginen. Kotoa muuttamisen jälkeen en ole pahemmin kunnostautunut kalan laittamisessa. Töissä osaan valmistaa sen kuuluisan fish & chipsin, mutta se siitä. Ainoat kokemukset kalan laittamisesta on kun äiti kerran laittoi madekeittoa ja sehän oli täysi katastrofi. Ainoa mitä muistan siitä, oli se kalan nylkeminen. Ja sehän ei mennyt kuten elokuvissa. Äiti roikkui kalan päässä ja isä yritti saada nahkaa pois. No, hauskaa oli ainakin (ja vielä vuosienkin jälkeen on kiva muistuttaa äitiä mateen nylkemisestä).
Kuten yllä olevasta saattaa päätellä, että minähän vallan hypin "riemusta" maanantaina kun collegessa ilmoitettiin että nyt me sitten laitetaan kalaa. Oli siinä paniikki lähellä kun lyödään joku kampelanlätkä siihen nokan eteen ja sanotaan että väsääs tosta sitten jotain syömäkelpoista. Teki mieli juosta kirkuen karkuun että minähän en tuohon kalaan koske. En sitten kuitenkaan näin tehnyt vaan tartuin haasteeseen ja sainpa jopa syömäkelpoisen aterian aikaiseksi: uunissa tomaatin ja pinaatin kanssa kypsennettyä kampelaa sekä juustokastiketta ja uppopaistettu muna. Opettaja kehui annoksen maasta taivaisiin vaikka luulin että ei siitä mitään tullut. Jej! :)


Tässä mun tuotos. Näytti livenä paremmalta (ja ennen ko opettaja oli iskenyt haarukkansa siihen).

Eilen vietettiin kiva päivä läheisessä leikkipuistossa Daven ja Alex'n kanssa. Miten 3-vuotiaalla voikin olla niin paljon energiaa! Mutta kivaa kyllä oli, vaikka oltiinkin Daven kanssa ihan poikki kaiken juoksemisen ja pomppimisen jälkeen. Onneksi kotona oli vielä parit jätskit. :)

Jälleen pahoittelen kuvanlaatua, kännykkä on kaveri. :) Pitäis varmaan oikeesti alkaa roudaamaan sitä kameraakin mukana että sais joskus edes lähes siedettäviä kuvia.

Kirppusirkus. Tai ehkei sittenkään

Keskiviikkona tuli koettua sellainen elämys että en ole ennen kokenutkaan, sirkus nimittäin. Viime viikolla nähtiin mainos jossain ja mietittiin että olisi kiva mennä. Homma ratkesi kätevästi kun viime viikolla tuli asiasta puhetta Geoff-baarimikon kanssa ja hänellä oli 2 ilmaislippua ja itse hän ei ollut menossa. Me otettiin liput vastaan ilolla. Tällä viikolla Euroopan suurin sirkus, Cirkus Vegas, oli sitten Carlislessa. Päätettiin mennä heti keskiviikkona päivänäytökseen kun silloin tuskin on niin paljon porukkaa. Ei siellä kovin paljoa porukkaa ollut, mutta ihan kiitettävästä kuitenkin keskiviikkoiltapäivään nähden. Otettiin Alex mukaan kun ajateltiin että mistäpä 3-vuotias enempää tykkäisi. Ja tykkäsihän se; istui kuin patsas tunnin ja kolme varttia. Ei puhunut tai liikkunut mihinkään. Mahtavaa! Kokemuksena sirkus oli mulle jotain ihan uutta, sillä en ole ennen ollut. Tietty olen telkkarista jotain nähnyt, mutta ei se oo sama asia. Muutaman kuvankin sain (eli jotain 150+...?), mutta mun kamera ei oikein tahdo ottaa kuvaa hämärässä saati sitten pimeässä. Mutta tässä nyt jotain:

Kyseinen herra on ollut lentävänä tykinkuulana oli 44000 kertaa.

Meen hamsterit olis kateellisia jos ton pallon näkis! Ja kyllä, siellä on 3 moottoripyrää.

The walking dead bites

Niin. Jos mua nyt voi eläväks kuolleeks sanoa. Ainakin siltä tuntuu joskus. No, joka tapauksessa purin ainakin. Davea siis. Dave sai tässä jokin aika sitten "mahtavan" ajatuksen. Se löysi netistä kuvan tatuoidusta zombin puremasta. Siinä on hampaanjäljet ja mustelmaa ja tulehtuneen näköstä ihoa ympärillä. Tottakai sellanen on isännän pakko saada! Ei muuta ko kuva printteristä ulos ja luottotatuoijalle. Tehdäkseen tatuoinnista mahdollisimman persoonallisen, Dave halus että ne on mun hampaanjäljet mitkä tatuointiin tulee. Olin vähän että wtf, mutta suostuin kumminkin. Oli sitten niiiin pirun outo fiilis olla tatuoijalla useemman ihmisen ympäröimänä ja purra jotakin olkapäähän mahdollisimman lujaa. :D Puremisen jälkeen tatuoija piirsi tussilla hampaanjäljet ihoon ennen kuin ne häviää ja siihen päälle sitten hakkasi kuvan. Että jos jonkun mielestä jonkun nimen tatuoiminen rakkaudentunnustuksena tuntuu vähän laimealta, niin tatuoikaa ihmeessä hampaanjäljet! Ei varmaan tuu kadulla vastaan samanlaista kuviota kovin usein. Otan kuvaa kyseisestä luomuksesta jossain vaiheessa kun se on parantunut, nyt se on aika rujonnäkönen.

Btw Walking dead on ihan mahtava sarja, kattomisen arvonen todellakin!

Meidän moottoripyörähaaveet on vähän vastatuulessa. Eihän kellään nyt sellasia rahoja taskussa oo mitä tarvittais korttiin ja pyörän ostoon (tai ei ainakaan mulla ole), joten mun pitäis ottaa lainaa sitä varten. Ei lainassa mitään vikaa ole, mutta ongelmana on sen saaminen. Ja se, että nimenomaan mun pitää ottaa se. Mun pyörä, mun laina. Mikään pankki ei tahdo hyväksyä lainahakemusta koska oon asunu maassa vasta 2 vuotta, pitäis olla vähintään 3. :/ Pitänee varmaan raahautua itse pankkiin kosiskelemaan pankinjohtajaa, hmmm.... Ei kiva.

Suosikkeja

Silti nälkä?Silti nälkä? Monster Burger à la Wheatsheaf.


Mulla on muutama ihan suosikkiannos meillä töissä. Ihan ensimmäinen ja ehdoton suosikki on The Monster Burger. Se on ihan jäätävän kokonen hampurilainen. Siinä on 3 normaalikokosta käsintehtyä hampurilaispihviä, pari siivua pekonia, juustoa, sipulirenkaita, tomaattia, salaattia... En muista onko vielä jotain muuta. Samaan syssyyn tietenkin tulee ranskikset ja coleslaw-kaalisalaatti. Ite en haluis kyseistä hampurilaista syödä, tulee huono olo jo ajatuksesta, mut sitä on niin kiva rakentaa ja se aiheuttaa aina melkosta hilpeyttä kun asiakas tajuaa mitä on tullut tilattua. Kerran eräs arviolta noin 15-kesäinen poika oli syömässä vanhempiensa kanssa ja poika tilasi "monsterin". Oli siinä naurussa pitelemistä kun pojan äiti totesi: "U ordered it, u have to eat it. All". Ja kyllähän se poika söi! Isä vissiin vähän auttoi, mutta silti aika hyvin. Varsinkin kun poika oli melkoisen hintelä tapaus. :D Jos syö koko lautasen tyhjäksi 35 minuutissa, niin meiltä saa t-paidan ja ilmasen jälkkärin (jos vielä mahtuu ton hirvityksen jälkeen...). Kukaan ei oo vielä pystynyt syömään koko komeutta, mut lähellä on ollut. Salaatti ja tomaatti on parilta jäänyt syömättä. :D

Creme brule, mun suosikki numero 1. Voisin syödä noita vaikka kuinka paljon, ei mitään rajaa. Ikinä en ollut tollasta syönyt ennen ko se pistettiin uudelle kesämenulle, mut rakastuin ihan totaalisesti kun söin yhden kun harjottelin tekemään tollasen. :D

Ice Cream Sundae. Kuuman kesäpäivän pelastus. Siinä on vaan kaikkea kivaa, jäätelöä, suklaakastiketta, vaahtokarkkeja... Nami! :)


Tähän samaan syssyyn voisin kertoa, että olen yrittänyt aloittaa hospitality & catering -kurssia Carlisle Collegessa oppisopimuksella, mutta homma ei ole oikein edennyt. Nyt viimeinkin 2 kuukauden yrittämisen ja hiillostamisen jälkeen asiasta on viimeinkin kuulunut jotain. Ne on jutellut mun pomon kanssa ja homma etenee. Meen viikon päästä maanantaina haastatteluun collegeen ja täyttään papereita ja varmaan sen jälkeen voin alottaa opiskelut - vihdoin ja viimein. Että meikäläisestä tulee vihdoinkin parin vuoden jahkailun jälkeen kokki ihan niin kuin pitikin. :) Tosin kerron siitä sitten enemmän kun tiedän jotain itsekin.

Pinky

Ihanuudet <3
Yhdennäköisyyttä kenties? Ei ehkä, mutta molemaat tottelee nimeä Pinky.


Tiistaina seikkailtiin Tescossa. Tai ei oltais seikkailtu, mut Daven lääkäri oli lähettäny reseptin jostain syystä Tescon apteekkiin ja meidän piti mennä hakemaan sitä sieltä. No eihän ne tietenkään sitä reseptiä löytäneet mistään (ja loppuviimeksi selvisi että kukaan ei ollut lähettänyt ko. paperia mihinkään...). Asian selvittämisessä meni kuitenkin sellanen kevyt tunti ja me sitte siinä välissä käytiin kaupan yhteydessä olevassa kahvilassa ja sen jälkeen vertailemassa olusien hintoja - taas vaihteeks. Sieltä vodkahyllystä silmiin pisti vaaleanpunainen vodka nimeltä Pinky. Pakkohan se oli saada, ihan vaan nimensä puolesta. Hintaa 70 cl:n pullolla tosin oli 20 puntaa ja joitain pencejä päälle. Tosin pullo on hintansa väärtti. Maku nimittäin on ihan loistava. Menee helposti alas shotteinakin ja on mitä mainioin erilaisiin drinkkeihin. Mukana tulikin muutama drinkkiohje, Pinky martini esimerkiksi.

Anteeksi kuvien laatu, kamerasta loppui akku juuri sopivasti. :)

Pyörähaaveita

ooMeillä on pyörähaaveita. Tarkemmin sanottuna moottoripyörähaaveita. Me niiiiin halutaan sellanen. Tarkotus olis, että meikä siirtyis kokopäivätöihin mahdollisimman pian ja sehän tarkottaa mukavasti tulojen nousua. Tulojen nousu puolestaan tarkottaa sitä, että mun on mahdollista ostaa itelleni auto, joka helpottaisi töihin kulkemista ihan sikana. Pyöräidea tuli ihan läppänä kerran kun nähtiin joku ajavan sellasella ison skootterin näkösellä millä lienee (juu, termit hukassa :D). Mainoksen sanoin: siitä se sitten lähti. Ruvettiin miettimään et pyörä olis paljon taloudellisempi vaihtoehto kun taloudesta kerran auto jo löytyy ja vakuutus ja verot olis paljon pienemmät polttoaineenkulutuksesta puhumattakaan. Asiaa on kypsytelty tässä pari viikkoa ja tultiin siihen tulokseen, että kyllä, pyörä meille hankitaan. Davehan innostui asiasta myös, että hänkin haluaa pyörän. Yllättävää. :D


Tähän Hondaan herran rakastui totaalisesti.


Ongelmana moottoripyörän hankinnassa on (rahan lisäksi) se, että meillä ei kummallakaan ole ajamiseen vaadittavaa korttia. Sitten meillä onkin 2 vaihtoehtoa. Hankkia meille molemmille harjotusluvat, joilla saa ajaa 2 vuotta enintään 125 heppasta pyörää. Lupa maksais noin 120 puntaa päätä kohden. Vaihtoehtosesti voitais hankkia kunnolliset pyöräajokortit, jolla saa ajaa mitä pyörää huvittaa johonkin 75-vuotiaaks saakka. Mutta hintaa noin 600 puntaa nassua kohden. Auts! Mutta pidemmän päälle se tulis halvemmaks kun sitä ei tarttis sitte uusia. Kätevää.

Sitten pitäis päättää millanen pyörä meille hankitaan. Jos hankitaan vaan harjotusluvat, niin meillä olis ehkäpä varaa ostaa 2 pyörää. Jos taas mennään "täyteen korttiin", niin rahat riittää yhteen pyörään ja toista voi kattella sitte parin vuoden päästä ko eka on maksettu. Ollaan vähän yhden pyörän kahden täyden ajoluvan kannalla. Ongelmana on vaan se, että millanen pyörä sopii meille kummallekin. Dave haluis mennä harrikka-tyyliseen, mutta mä taas tahoisin jotain sporttisempaa. Käytiin eilen kattomassa pyöriä yhdessä liikkeessä ja harrikat oli melkein pakko ottaa pois laskuista, sillä mä en saa sellasta liikkeelle. Siis osa niistä painaa liikaa! :D En saanu yhtä edes liikkeelle... :P Eli me ehkäpä mennään johonki sporttipyörään, mutta sitten on se koko. Dave on paljon mua isompi ja mulla on lyhyehköt jalat. Vaikee löytää pyörää joka tuntuis kummankin mielestä hyvältä... Hmmmm... Pitänee jatkaa pyörien kattomista ja kokeilemista, ehkäpä me löydetään kumpaakin miellyttävä vaihtoehto. :)

Illalla käytiin visiitillä Langholmissa Emman tykönä. Emman liki 2-vuotias Katie näytteli taas pääosaa (yllättäen). Ja varasti mun lakin!

Makkari

Ihanaa kun makkarissa pääsee taas kulkemaan! Ei epämääräisiä myttyjä (joita myös koirien pedeiksi kutsutaan) ympäriinsä. Ei kiroamista aamulla kun astuu ensimmäisenä ylös noustessa vesilätäkköön kun joku on "vähän" juonut. Ei kuorsaavaa koiraa. Ja mikä parasta: ei tepsuttelun ääniä keskellä yötä kun yrittää nukkua! :)

Tuli ihan erinäköseks huone. Sain jopa taulunkin seinälle saakka. Se on siis viimiset puoli vuotta ollu menossa sinne, mutta totaa... :D Vinossa se kyllä on eikä edes keskellä, mutta mitäs me pienistä. Tiedän, päiväpeitto on vähän täti, mutta ei oo kauheesti parempiakaan tarjolla. Ja se on kuulemma rahallisesti arvokas! Että on meilläkin sentään jotain jonka arvo ylittää 5 puntaa...

Aamu-unista porukkaa

Ja Lillyn niiiiin usein nähty "en mä mitään tehny" -ilme. Tänään syynä oli uudet naapurit. Kävi niitä ihan sääliks kun ne roudaa kamaa uuteen kämppäänsä ja toinen yrittää melkein syödä tavarat muuttoautosta. Mutta kun neiti nyt on vähän utelias ja oli uusia hajuja ja ja ja... Ja koska Lilly. Ei silti, ihan mukavan olosta porukkaa oli tohon seinän taakse tulossa. Tosin ne sai varmaan tosi hyvä ensivaikutelman meistä. Yritä siinä nyt sitte selittää että ei meillä oikeesti yleensä kenenkään tavaroita yritetä "syödä", mutta kun... :D

Tässä päivässä oli jo melkein jotain jännitystä. Ihan ensin aamulla Royal Mailin posti-Pat oli tipauttanu luukusta lapun, että mulle on paketti. Olin vähän että wtf, paketti...? En mä odota mitään pakettia. Mut en kai mä nyt sitä kerenny hakemaan ennen postitoimiston sulkeutumista, joten se saa luvan odottaa maanantaihin. Ja mä vietän unettomia öitä miettien että mikä hiivatin paketti. >:/ Sitten oli uudet naapurit. Ja tänään illalla meikä pääsee mahdollisesti tuulettumaan. Davelle muutama Aqua-bomb (hyi hele!) ja mulle muutama Jägerbomb (nammmm!) ja Emma messiin niin ilta on täydellinen. Tosin ensin pitää saada Emma ympäripuhuttua. :) Uudehto ClubRock vähän kuumottelis ja Border Rambler.

Rakkausmekko

Sain mekon. Dave oli ihana tässä kerran ja osti mulle mekon. Ihan sitä varten kun tässä yksi kerta mentiin Daven serkun, Emman, kanssa vähän viihteelle. Dave "rakastui" mekkoon ensisilmäyksellä ja minäkin jo toisella. Mukaanhan se sitten lähti. Samaan syssyyn tuli ostettua myös saappaat. Daven valintaa nekin. Tai no, enhän mä nykyään enää itse vaatteitani valitsekaan, että sikäli... :D

Mekko, Gretna Gatewayn Pilot, £27.

Saappaat, niin ikään Pilot, £20.


Meillä oli myös tässä hiljattain vähän surullisempia tapahtumia. Pinky-rottamme kuoli ihan yllättäen vain 9 kk:n iässä ja paria viikkoa myöhemmiä Marco-peippo seurasi Pinkyä aivan yhtä yllättäen. Kaisu-peippo jäi tööttäilemään yksin, ei olla vielä päätetty että otetaanko sille uutta kaveria vai ei, mutta BBC ja Brainie näytti niin orvoilta kahdestaan häkissään, joten niille päätettiin ottaa kaveri. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun meille tuli Stimpie, pieni valkoinen rotanpoikanen, varsinainen rääpäle (ainakin isoihin kölveihin verrattuna!). Otettiin pojat sohvalle tutustumaan uuteen tulokkaaseen ja hyvin ottivat uuden "pikkuveljen" vastaan. Vähän aikaa nuuskittiin ja katseltiin että kukas se tuo oikein on, mutta siinä se. Lykättiin kaikki kolme häkkiin ja siinä se. Ei mennyt aikaakaan kun kolmikko oli riipparissa yhdessä nokosilla. Kuvamateriaaliakin tilanteesta saatiin (vaikkei kovin kummoista tosin...). :)

Brainie isoimpana päällä ja Stimpie puoliksi Brainien alla. Ja BBC kaikkein alimmaisena.

Tänään on myös koirien muuttopäivä. Molemmat koirat nukkuu meidän makkarissa, Lilly häkissä ja Cassie missä lystää. Lil on häkissä ihan sen takia kun ollaan havaittu että se on kaikkien kannalta paras ratkaisu. No, koiran häkki vie makkarin vapaasta lattiatilasta kätevästi puolet ja Cassie levittelee oman petinsä pitkin lattiaa ja meillä on alkanut mitta täyttyä. Cassie myös vaeltelee yöllä ympäri huonetta ja on niin ärsyttävä herätä pienten kynsien rapinaan puulattialla - etenkin kun sitä jatkuu vaikka kuinka kauan. Muutenkin tykättäisiin pitää makuuhuone siistimpänä ja pölyttömämpänä, niin päätettiin että koirat saa luvan muuttaa toiseen makkariin ja nyt ne sitten lähti! Tuskin maltan odottaa että saan nukkua ensi yön ilman tepastelun ääniä ja ilman Lillyn kuorsausta! :D

Tatuointi

Pakko laittaa mun uudesta ihanasta korsetista kuvaa. Oon ihan rakastunu siihen <3 En viittiny laittaa kuvaa ennen ko se on parantunu ku ei ollu mikään hääppösen näkönen ilmestys. Koikarpit vasemmassa olkavarressakin on jo valmiita (en oo varma oonko maininnu niistä aikasemmin...?) ja niistä tulee kuvaa jahka saan aikaseks otettua. Ei muuten uskois miten mielettömän vaikeeta on kuvata omaa olkavartta!

Manteliässät

Tapoin tylsyyttä tässä yksi päivä leipomalla manteliässiä. Ja hyviä tuli! Reseptikin on helppo eikä pipareiden tekemiseen mene kovin paljoa aikaa.


Ihan ensiksi tarvitaan:
3 munaa
N. 150g voita (tai margariinia, miten vaan)
Noin 100g manteleita (rouheena mielellään)
Sellanen 100-150 sokeria
Jauhoja riittävästi. Määrää en osaa sanoa kun en mittaa, lisään vaan niin kauan että taikina on sopivaa.

Ensin laitetaan sokeri ja voi taikinakulhoon ja sekoitetaan keskenään. Voita kannattaa pitää hetken aikaa huoneenlämmössä ennen taikinan tekoa, sillä silloin se on pehmeämpää ja helpompaa työstää, voita ei sulateta! Sekoittaminen onnistuu kaikkein parhaiten sähkövatkaimella, mutta tästä huushollista ei sellaista löydy niin sormet kelpaavat varsin mainiosti. Aikaa vaan menee vähän enemmän, mutta väliäkös tuon.

Sen jälkeen kananmunat sekoitetaan taikinaan yksitellen. Sitten manteli. Viimeisenä tulee jauhot.

Valmis taikina näyttää jotakuinkin tältä. Taikina kannattaa laittaa jääkaappiin vähintään tunniksi tai pariksi ennen leipomista, sillä taikina tarttuu kylmänä vähemmän käsiin.

Taikinasta otetaan pala ja se rullataan jauhotetun tason päällä kaulimella (tai jollain muulla, allekirjoittanut käytti sokerinsäilytysastiaa...) muutaman millin vahvuiseksi levyksi. Levystä leikataan n. 1cm * 4cm kokoisia kaistaleita, jotka taivutetaan pellille s:n muotoon. Päälle voi vielä ripotella sokeria ja/tai kanelia jos tahtoo.

Paistetaan 180 asteessa noin 10 minuuttia.

Ja valmiit piparit. Ei tullu tällä kertaa mitään muotovalioita, mutta katos ne lautaselta aika nopeesti silti. :D

Loman odotusta

Meitin neiti sai uuden häkin tänään, jej! Tai ei se uus oo, tööteillä ollu käytössä jonkun aikaa ja töötit sai uuden häkin joku aika sitte ja Lulu sai vähän iomman linnakkeen nyt sitte ko sain etittyy nuo tasot vintiltä ja kiinnitettyä. Tosin Lucy ei kovastikaan tykännyt muutto-operaatiosta, yllättävää. :D

Oon viettäny koko päivän siivoten. Ottaa kivasti pari tuntia ko noitten häkkien kanssa väkertää. Ja kai nyt pesukoneen luukku päätti hajota, et menee vielä nyrkkipyykiks. Kiva. Katottiin sitä iltapäivällä ja se sulkemismekanismi näyttää hajonneen. Dave katto netistä, ni sen uusiminen maksaa jonku 10-20 puntaa, et ihan kannattavaa korjata. Mut ei kai sitä korjaajaa nyt pariin viikkoon tänne saa prk. Eli meni vähän niinku nyrkkipyykiks...

Meillä alkaa loma maanantaina! Ei millään jaksais odottaa. Huomenna 2 vuoroo vielä ja sitten, ahh...! Ko aurinko vielä paistais lomalla niinku eilen ja tänään (sellanen +20 astetta), ni olis täydellistä. Tosin aika huonolta näyttää sääennusteen mukaan. Maanantain sää ei kyllä pahemmin haittaa, nimittäin me mennään Gretnaan moikkaamaan Andya, tatuoijaa. Mun olkavarressa oleva koikarppi hakataan vihdoinkin valmiiks (se on ollu vaiheessa tammikuusta...) ja Davelle tulee käsiin täydennystä. Eli siinä meneekin sitte koko päivä. Kävin torstaina viemässä Andylle Daven piirustukset, että on kuvat sitte maanantaita varten valmiina. :)

Lähes täydellistä

Jos joku hipoo täydellisyyttä, niin eilinen vapaapäivä! Meillä oli aivan ihana päivä. Aamulla nukuttiin pitkään eikä ylös nousemisen kanssa pidetty mitään kiirettä. Dave sai päivän alkajaisiski hiuksiinsa vähän väriä Toni & Guyssa. Siitä sitten hipsittiin Nando'siin syömään. Ruoka oli epäilyttävän hyvää. Tänään aamulla Dave ilmoittikin, että sinne on pakko mennä toiste ärsyttävästä ja mäkättävästä tarjoilijasta huolimatta. :)


Meikän kanahampurilainen, ei ehkä mikään maailman hienoimman näköinen annos, mutta maku korvasi ulkonäön 6-0!

Me missään käyty, ette voi todistaa mitään...!


Syömisen jälkeen tajuttiin että aika olikin menny astetta nopeemmin ja meillä olikin jo kiire leffaan. Dave halus aivan ehdottomasti nähdä Sucker Punchin. Ei se huonompi raina ollut, mutta mulle alkaa riittää nää äijjä-leffat vähäks aikaa (ollaan nimittäin käyty viimisen vuoden aikana kattoos joka helkkarin avaruusoliotoimintaseikkailuleffa ja kotona samaa rataa) ja seuraavan kerran mä päätän mitä mennään kattomaan ja se tuleekin sitten olemaan jotain häät-prinsessoja-suhde-Bridget Jones-Sinkkuelämää-vauva-lätinää, hah! ;)

Illalla kipastiin kaupassa ja löydettiin Lillylle lelu. Se osoittautuikin melkoseks hitiksi. Sen kanssa meni tovi jos toinenkin.

Sen jälkeen neiti malttoikin mennä isin viereen makoilemaan 3 tunniksi.

Kattellaan josko illemmalla tahi huomenissa sais jonkun sortin elokuva-arvostelua aikaseks. :)