Ain laulain työtäs tee..

No enkä varmana tee! Oon koko päivän yrittäny siivota tätä huushollia, mut se on osoittautunut harvinaisen vaikeeks. Ei siis muuten, mutta Lilly pitää kaikkia madollisia siivoustarvikkeita leluina. Paitsi imuria. Sitä se pelkää. Otin pölyhuiskan että saan katonrajasta hämähäkinseitit pois. Neiti hyppii sen perässä ja onnistuu "tappamaan" huiskun. Pölyrätin kanssa sama efekti. Laitoin sukkia pareihin, sama homma. Muutkin vaatteet oli sen mielestä leluja. Argh. Ja isäntä valittaa ettei kuule telkkaria imurin yli. Suksikoon kuuseen. Sainpas silti siivottua! Mut miksei se näy missään?!

Huomenna saan toivottaa rakkaan äitini tervetulleeksi. Sitä varten mä oon siivonnutkin, muuten tuskin olisin viittiny ihan näin perusteellisesti. Huomenna aamulla siis normi työvuoro puol kolmeen saakka, sitte kotio ja äkkiä äitiä asemalle vastaan. Äiti on täällä keskiviikkoiltaan saakka ja tarkotus olis vähän shoppailla ja käydä syömässä. Toivottavasti äiti maksaa, heh. Tungen heti äidin kukkarolle sillä mulla on kampaaja maanantaina ja pääsen vihdoinkin tästä jäätävästä pehkosta eroon, jej! Tosin oon jo kerinnyt shoppailemaan äidin laskuun, sillä ostin itelleni kesätakin. Äitillä oli idea, että se ostaa mulle sitten ku tulee tänne, mut löysinkin viime maanantaina ihanan takin Matalanista ja ostin sen ja äiti lupas sitte antaa rahan siihen. :) Ostin myös farkkuhameen, mut se taitaa mennä mun omaan piikkiin. Tai, Dave sen makso, mutta joo... :D Laitan niistä kuvia myöhemmin ko en saa siirrettyä niitä kamerasta koneelle.

Mutta nyt ajattelin hyökätä suklaakakun kimppuun, minkä Dave toi töistä. Omnomnomnomnom.


Kaisu ja Marco.

Kuinka monta rottaa mahtuu riippariin? Ainakin 3. Pinky-raukka alimmaisena, Brainie silmät kiinni keskellä ja BBC päälimmäisenä niin omahyväisen näköisenä.

Tylsä lauantai

Mitään tähdellistä en oo saanu tänään aikaseks. Kipasin kirjastosta hakees vähän luettavaa ja siinä se. Loppupäivä menny telkkaria kattellessa. Mut huomenna on töitä koko päivä. :) Ainoo mikä kevyesti hämää on noi aikasemmat kuvat. Eilen ne oli ihan selkeitä, mut miks ihmeessä ne on nyt tollasta pikselimössöä? :o

Kevättä rinnassa

Meillä päin alkaa olemaan kevättä rinnassa jo aika tavalla. Aurinko paistaa ja puissa on silmuja ja osa niistä on jo auennut. Tänään sitten päätinkin nauttia auringosta oikein toden teolla. Aamulla ensin mukillinen teetä ja pari paahtoleipää ja eikun matkaan. Otin Lillyn hihan toiseen päähän ja lähdin kävelemään Pets at home -kauppaan kaupungin toiselle puolelle. Reissuun meni kolmisen tuntia, mutta se olikin oikein laatuaikaa. Oli ihana kääriä hupparin hihat ylös ja antaa auringon lämmittää. Takaisin tullessa pysähdeltiin katselemaan näyteikkunoita keskustassa. Tai minä katselin ikkunoita ja Lil kuolasi pulujen perään. Missään ei tosin tullut poikettua kun en halunnut jättää Lillyä ulkopuolelle. No ehkä huomenna voisi kierrellä kaupungilla vähän paremmin. :)

Iltapäivä menikin hyvin pitkälti siivoilemisen merkeissä. Tosin tiskaaminen oli harvinaisen tehotonta kun vaan tuijottelin sinistä taivasta keittiön ikkunasta. Annoin aika pian periksi ja lähdin Cassien kanssa läheiseen puistoon kävelemään. Eihän sitä koiraa olisi saanut sieltä takaisin millään! Cas kun niin rakastaa loikoilla auringossa. Ensi kerralla pitää ottaa joku hyvä kirja tai lehti mukaan ja oikein istua alas pidemmän kaavan mukaan. :)

Lillylle saatiin vihdoinkin oma laatta pantaan roikkumaan. Nimeä ei viitsitty laittaa kun ajateltiin että jos joku varastaa koiran, niin eipähän ainakaan tiedä nimeä. Ajateltiin sitten että "scan me" saa riittää ja puhelinnumero. Ja sitä ne Animals refugestakin suositteli kun Lil haettiin jokin aika sitten. Hintaa laatalle tuli huikeat £2,50 kaiverruksineen. Cassiella on samanlainen laatta ollut jo 10 vuotta ja tekstit näkyy hyvin naarmuista huolimatta. Että on ainakin hyvää laatua!

Minä, joka ei ikinä voita mitään, voitti punnan raaputusarvasta vitosen, jee! :D

Edit: josko kuvat nyt näkyis silleen ku mä haluun - ainakin melkein...

Aloittelua

Sain päähäni tässä eräs päivä että voisin aloittaa bloggaamisen uudelleen. Olen kirjoitellut blogia ennenkin, mutta nykyisen elämäntilanteen kanssa vanha blogi tuntui niin vieraalta ja kaukaiselta, aivan kuin se olisi jonkun muun elämästä. Päätin sitten aloittaa uuden. :) Tämä ei ole muotiblogi, ei ruoanlaittoblogi, ei yleensäkään minkään teeman ympärille keskittynyt blogi. Tämä on kirjoittelua minun ja niin sanotun perheeni elämästä. Jos tätä nyt haluaa välttämättä johonkin kategoriaan tunkea, niin tämä olisi ehkä eniten lifestyle-tyylinen.

Ensin ajattelin kertoa hieman itsestäni ja "perheestäni". Olen 20-vuotias ja asun Pohjois-Englannissa Carlislessa. Työkseni kokkaan ja tarjoilen eräässä pienessä pubissa vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Carlislesta. Asun aivan Carlislen keskustan liepeillä, vain noin 10 minuutin kävelymatkan päässä poikaystäväni sekä eläinkatraamme kanssa. Poikaystäväni nimi on David ja hän työskentelee kokkina samassa paikassa kuin minä. Meillä on kaksi koiraa, Cassie ja Lilly. Sen lisäksi siimahäntiä eli rottasia talosta löytyy 6 kappaletta, Dolce, Gabbana, Bonnie, Pinky, Brain ja Clyde. Viimisinä muttei vähäisimpinä on Lucy-hamsteri sekä seeprapeipot Kaisu ja Marco. Niin sanottuun perheeseen kuuluu vielä Daven 2-vuotias Alex-poika, joka on meillä kerran pari viikossa. Vapaa-ajalla meillä katsotaan telkkaria ja leffoja sekä rahatilanteen salliessa käydään shoppailemassa ja ulkona syömässä ja aina välillä myös baareilemassa.


Ensin vuokraisännän painajainen: rotta. Gabbana pääsi nyt edustamaan koko laumaa, muista tulee kuvaa myöhemmin. Kuva ei ole ihan uusi, otettu joulun aikoihin entisessä asunnossa jossa Gabbana tykkäsi tehdä tutkimusretkiä ilman lupaa...

Cas on meidän kuningatar, 14-vuotias bordercollie ja aivan ihana. Ikäkään ei pahemmin menoa hidasta, mutta mikään ei voita päiväunia sohvalla auringon lämmittäessä. Kuva on otettu pari viikkoa sitte Wetheralissa.

Lil on 4-vuotias ja hänestä löytyy 75% staffia ja 25% labbista. Ja meno on melkoinen, neiti ei väsy millään! Kuva viikko sitten Maryportin rannalta otettu.

Isäntä eli Dave. Mitäpä tuosta nyt sanomaan, ihana kuin mikä. Kuva Maryportissa otettu ja niin ikään viikon takaa.

Viimeisenä minä itse. Kuva ei ole ihan tuore, mutta paras mikä tähän hätään löytyi, en osaa näyttää ihmiseltä kameran edessä. Tosin tuolta mä nyt näytän aina.

Anteeksi, osa kuvista on kameran kiukuttelun takia jouduttu ottamaan kännykällä ja sehän tunnetusti raiskaa kuvanlaadun...